0300 870 515 (0,79 € / min + pvm) caddiemaster@virpiniemigolf.fi

You didn`t come here for the weather. Didn´t You ? Iso mainostaulun teksti toivottaa tervetulleeksi Edinburghiin.  Mainoksen kysymys on aiheellinen, sillä matkatavaroissamme ovat mukana myös pipot, pitkät kalsarit, kintaat ja kerrospukeutumista yhdelle jalkaväen osastolle. Heinäkuu Skotlannissa näyttää olevan samanlainen kuin Suomen kurjin kesä vuodelta 1963.  Kuskimme vie meidät B&B tyyliseen majoitukseen, jossa Margaret-rouva ottaa meidät ystävällisesti vastaan. Nopeasti vielä palaute Finnairille hukatusta bägistäni ja sitten pubiin etsimään iltapalaa. Vuosia suunniteltu pyhiinvaellusmatka golfin syntysijoille Skotlantiin on vihdoinkin totta.

 

 

Seuraavana aamuna kokeilemme links-golfia North Berwick-kentällä. Lainamailani ovat kilpapelaajan bleidit stiff-varrella ja näillä ratakiskoa muistuttavilla välineillä saan todellisen oppitunnin links-kentän täysin erilaisesta luonteesta. Kaikkialla on vihreää, kaunista ja merenlahdelta puhaltaa rivakka tuuli, mutta ruohoa ei ole ollenkaan! Links-ruoho on niin lyhyttä, että kotioloissa sitä kutsutaan kaljuksi. Osuma palloon on oltava tosi rapea ja topperit vaivaavat meitä kaikkia avausväylillä, kunnes opimme paikkakunnan tavoille.

Toinen aamumme valkenee vauhdikkaasti; neljän paloauton miehistö syöksyy majapaikkaamme sammuttamaan kytevää tulipaloa. Britit ovat kohteliaita ja palomiehet tulevat ahtaassa käytävässä vastaan ja toivottelevat  huomenet kamalalla skottiaksentilla, mutta ovat selkeästi pahoillaan aamuteemme keskeytyksestä. Margaret-rouva ei ole enää aivan yhtä valoisa kuin edellisenä iltana saapuessamme. Syykin selviää, sillä pistorasian adapteri on jotenkin poikinut ja rouvien lämpörullat antavat sinistä sähköä ja savua nousee pistorasiasta. Vähin äänin häivymme kohti St.Andrewsia – matkamme pääkohdetta – ja erään rouvan hiuksetkin ovat ihan edustuskunnossa.

Kuljettajamme David on oppinut puhumaan englantia skotlannin sijaan  ja hänen juttunsa ovat mielenkiintoisia. Matka taittuu joutuisasti ja olemme perillä. Tässä se on – Home of Golf. Hotellimme on aivan ykköstiin ja R&A-rakennuksen läheisyydessä. Swilcan Bridge näkyy sateen ja sumuisen usvan läpi 18.väylän alussa. Jokainen golfari – siis ihan jokainen – on kuvattu tuolla sillalla. Nicklaus, Watson, Hagen, Vardon – listaa ei kannata laatia, sillä kuten sanoin; jokainen. Valmistaudumme huolella huomiseen kierrokseen, sillä yli kahden vuoden suunnittelun jälkeen meidän on käsketty ilmoittautua starterille klo 09.04. Sade on yhtämittaista ja huomiseksi luvataan kunnon tuulta. Ainoa oikea olosuhde lyödä avauslyönti omilla tutuilla mailoilla ( Finnair pahoittelee) Old Coursella.

Olemme ajoissa paikalla, caddiet ilmestyvät omalta klubiltaan ja kuuluttaja kertoo vieressä edellämme lähtevien kilpailijoiden nimet, yliopistot ja maat, joita he edustavat. Kun vihdoin on vuoromme, niin kuuluttaja kerii mikin johdot ja joudumme aloittamaan hiljaisuuden vallitessa. Tosin satakunta japanilaista kameraa napsii koko ajan kuvia ykköstiin lähtijöistä. Seurueemme jokainen jäsen selviää kunnialla yleisömeren ( siltä se tuntui) paineista ja pallot ovat väylällä.  Vastoin kaikkia ennusteita, ilma on aurinkoinen ja aamun kirpeä viileys on muuttumassa mukavaksi kesäpäiväksi. Tiedän, että pitäisi olla pettynyt, mutta kyllä tämä kelpaa.

Miten voisin kuvailla tunteitani kun kierros etenee? Olen aivan hiljaa, en kommentoi edes cädini puttilinjoihin, tämä on jotenkin…hmm…harrasta. Sana ei tunnu osuvalta, mutta sitä se todellakin oli.  Vältän poterobunkkerit ja peli kulkee mallikkaasti. Cädi neuvoo  lyöntisuunnat, jotka useimmiten tarkoittivat draivia kirkontornia kohti- ja niitä St.Andrewsissa riittää. Kaksi kohokohtaa on mainittava; olen bunkkerissa ensimmäistä kertaa ja se on tietenkin pelottava Hell Hole. Olen nähnyt sen TV-lähetyksissä kymmeniä kertoja ja nyt täällä ollaan. Ei harmita lainkaan, tämähän on jotenkin riemullista ! Selviän kunnialla ulos, missaan onnekkaasti seuraavat bunkkerit ja cädini antaa pienet kehut. Toinen kohokohta on 17. väylän avaus, tiedäthän, se jossa lyödään hotellin kylpyläosaston katon yli parvekelaseja hipoen. ” Nyt on sellainen tuuli, ettei sinun tarvitse yrittää sitä”, neuvoo cädi. ” You listen to me, young man! I have waited this moment for more years than You have lived. Trust me, I want to do this!” Kaikki käy kuin TVssä ja tunnen ainutlaatuista ylpeyttä kävellessäni pallolle. Pelikaverina oleva jenkkikin intoutuu vuolaaseen sananvaihtoon aiheesta. 18. väylän avauksen jälkeen kaikki kuvauttavat itsensä Swilcan Bridgellä.  Viheriöllä onnistunut lähestyminen palkitaan aplodein, sillä paikka on jatkuvasti miehitetty turisteilla, jotka odottavat vuoroaan tai sitten vain unelmoivat kierroksesta Old Coursella. Sitten kaikki on ohi. Tässäkö se oli? Elämäni nopein kierros, sillä kaikki loppui aivan liian äkkiä; yksi putti vielä, yksi bunkkeri please, yksi draivi – jotain.

 

Kierroksen jälkeen kaikilla on sama harras tunnelma. Kukaan ei kerro lyöntejään eikä halua laskea pisteitään. Kaikki ovat kokeneet jotain, mitä ovat odottaneet niin kauan. Säilytä tämä tunne, ystävien kanssa jaettu päivä, yhdessä toteutettu unelma ja sen jokainen yksityiskohta pitkään. Please.

Skotlanti on kaunis, täynnä historiaa – yleensä veristä, sillä jokainen lukemamme laatta kertoi katkaistuista kauloista ja muista hilpeistä  hirttäjäisistä – ja links golf St.Adrewsin ympäristössä on golfia aidoimmillaan. Kingsbarns, Crail, Garnoustie…nimet ovat lajin klassikoita. Päätän raporttini tähän, sillä jokaisen kierroksen kuvaileminen, kauniiden kylien tunnelmien aistiminen, ihastuttavien pikkusattumien kertominen ja matkan ylitsepursuava ylistäminen vaativat liikaa palstatilaa. Jos haluat tietää lisää, niin kerron mielelläni.

Ai niin, ne holarit. Olin aivan unohtaa. Kuten tiedät, niin holarin todennäköisyys on meille harrastajille 1/40000. Se, että keskellä toriaukiota tai rantakahvilaa kaksi seurueemme miestä saa lokinpaskan suoraan ilmasta keskelle takaraivoaan on niin harvinaista, että päätimme yhdessä kutsua niitä holareiksi. Omaani odotellessa toivotan hyvää pelikesän jatkoa kaikille.

Ps: tässä lisää kuvia ilman pitkästyttäviä kuvatekstejä

 

 

Jaa somessa!