0300 870 515 (0,79 € / min + pvm) caddiemaster@virpiniemigolf.fi

..voi tapahtua ihan mitä vaan, kertoo suosittu J Karjalaisen biisi. Takana aurinkoinen golfpäivä, istun 16. väylän viereisellä terassilla, grillailen ja katselen auringonlaskua. Viikon mittainen korkean paikan leiri Virpiniemessä on päättymässä. Koko viikon olen tavannut vain iloisia ihmisiä, kukaan ei kitise kelistä tai kentästä! Mikä juttu tämä on? Eikö perinteisiin kuulu, että golfyhteisössä on aina jokin marmatuksen aihe agendalla?

 Istun parvekkeella ja aika sekä ajatus pysähtyvät maisemaan. Auringonlasku lumoaa mieleni ja pysäyttää kiireen illasta toiseen. Mieleen astuu kiitollisuus siitä, että saan olla mukana tässä kaikessa. Osallistua onneen.

Istun parvekkeella ja aika sekä ajatus pysähtyvät maisemaan. Auringonlasku lumoaa mieleni ja pysäyttää kiireen illasta toiseen. Mieleen astuu kiitollisuus siitä, että saan olla mukana tässä kaikessa. Osallistua onneen.

Futismatsi on puolivälissä ja ohitseni ei ole mennyt pelaajia hetkeen. On aivan hiljaista. Yhtäkkiä näen meren rantaa vasten kaksi pelaajaa. Selvästi isä perikuntansa kanssa. Lapsi on niin nuori ja pieni, että kysyn eikö tuonikäisten pitäisi olla nukkumassa tai kuuntelemassa iltasatua jo tähän aikaan?  Shokeeraavaa on lapsen reipas kävely isän rinnalla ja ennenkaikkea se svingi! Lapsen luonnollinen laajakaarinen svingin kaari – se sama, jota aikuiset testosteronin raiskaamat miehet opettelevat maksusta – on niin kaunis ja tehokas. Kun he lähestyvät 16. viheriötä menen juttelemaan heidän kanssaan. 4-vuotias Eetu hakee isän bägistä putterin ja ei annan perässäni karanneiden räksyttävien koirieni häiritä puttaustaan. Hieman vieras miehenköriläs ja hänen juttelunsa jännittää, mutta onneksi nopeasti pallo kuppiin ja reippain askelin seuraavalle väylälle.

Tämän nuoren miehen ainut vaikeus golfissa on se, että iskän bägistä on hieman hankala löytää omia mailojaan. Muuten laji on lapsellisen helppoa ja suorittaminen iloisen pakottamatonta.

Tämän nuoren miehen ainut vaikeus golfissa on se, että iskän bägistä on hieman hankala löytää omia mailojaan. Muuten laji on lapsellisen helppoa ja suorittaminen iloisen pakottamatonta.

Kuten huomaat, golf ei ole ainoastaan peli, ei vain lyöntejä, ei huukkeja tai slaisseja – parhaimmillaan se on jonkin isomman ja arvokkaamman oivaltamista.

Loppukevennys: Haluaisitko lyödä palloa suoraan? Niin minäkin. Pelaamme perinteistä jokavuotista perheiden välistä best ballia, kun golfsloganeittein joukkoon tulee uusi iskulause.  Pelikaverina on mies, joka ei ole ikinä lyönyt suoraa golflyöntiä. Suorimmillaankin se on ylikireä häntäslaissi, mutta 99% varmuudella se lähtee tämän vasurin mailasta mäntyjen päälle oikealle, epäröi hetken ja palauttaa pallon kauniissa kaaressa keskelle väylää. Vuosien aikana olen nähnyt tämän lyönnin toistettavuuden ja tarkkuuden, joten järkytykseni oli suuri kun ystäväni 11. väylän doglegin mutkassa tekee historiaa. Vasurin satavarmalle slaissille loistava mahdollisuus kierrättää palloa mutkan ohi viheriölle. Nyt tapahtuu ihme: pallo surisee tehokkaan osuman jälkeen tutusti oikealle metsän ylle, mutta jatkaa ikuisesti kohti toista väylää. Se ei slaissaa. Se vaan menee ja menee…. ” Suora..Saatana !”. Pyrskähdämme muut nauruun ja kun meille muille tulee tavoitteemme mukainen suora lyönti, niin saattoi loppukierroksen aikana tuo ilmaisu kirvota kuuluville.  Uusi kyseenalainen slogan oli syntynyt.

Jaa somessa!